Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila: Jokainen lapsi on ensisijaisesti lapsi, ei erityisryhmän edustaja

(Tämä teksti on ensimmäisen kerran julkaistu Nappi-lehden 2/2018 pääkirjoituksena)

 

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Kuva: Valokuvaamo Lehtinen

Lapsi on aina lapsi

Teksti Tuomas Kurttila, lapsiasiavaltuutettu

 

Kun tapaan lapsia, en tapaa vammaisia, maahanmuuttaja, koululaisia, päiväkotilaisia – tapaan alleviivatusti lapsia.

Tämän ymmärtäminen on tärkeää, jotta tulemme aikuisina ajatelleeksi, että jokaisella lapsella on samat perustarpeet riippumatta mistään muusta hänen yksilöön liittyvästä piirteestä tai tekijästä. Muutoin me aikuiset antaudumme olettamiin: tämä lapsi on tuollainen, koska hän on tällainen. Teemme helposti omia päätelmiämme ihmisen tuntemisen sijaan.

Samaan aikaan annan arvoa tutkimukselle, joka nostaa erityiskysymyksiä tarkasteluun. Suomessa joka toinen vuosi tehtävä Kouluterveyskysely selvittää toimintarajoitteistenkin lasten ja nuorten hyvinvointia. Kouluterveyskyselyssä toimintarajoitteet liittyvät seuraaviin: näkeminen, kuuleminen ja liikkuminen sekä kognitiiviset tiedonkäsittelyyn liittyvät toiminnot (muistaminen, oppiminen ja keskittyminen). Vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn aineistossa 8. ja 9. luokan oppilaista vaikeuksia kuulla on 1,5 prosentilla oppilaista.

Toimintarajoitteisilla lapsilla ja nuorilla on muita enemmän syrjinnän kokemuksia ja tyytyväisyys omaan elämään on heikompaa kuin muilla nuorilla. Toimintarajoitteisista 8. ja 9. luokan oppilaista ja toisen asteen 1. ja 2. vuoden opiskelijoista elämäänsä tyytyväisiä oli noin puolet, kun muista nuorista tämä luku oli noin 80 prosenttia. Ero tyttöjen ja poikien välillä on voimakas tyttöjen heikomman hyvinvoinnin kokemuksen puolelle sekä toimintarajoitteisissa että kaikissa vastaajissa.

Toimintarajoitteiset lapset ja nuoret kokevat muita huomattavasti useammin syrjivää kiusaamista – todennäköisyys on lähes kolminkertainen. Kolmannes toimintarajoitteisista pojista (32 %) ja tytöistä (34 %) oli kohdannut syrjivää kiusaamista, muiden osalta pojista 15 ja tytöistä 17 prosenttia. ´

Lapsiasiavaltuutettuna joudun toteamaan, että olemme alkutaipaleella, jotta lasten ja nuorten kokemukset otetaan tosissaan. Tämä vaatii uutta ajattelua niin kodeilta, varhaiskasvatukselta ja perusopetukselta, toiseen asteen koulutukselta kuin lapsilta ja nuorilta itseltäänkin. Toivon, että lasten ja nuorten kanssa käydään aina läpi osana yhteisöllistä oppilas- ja opiskelijahuoltoa Kouluterveyskyselyn tuloksia. Meidän on ymmärrettävä syvällisemmin lasten ja nuorten aina yksilöllisiä kokemuksia, joissa on yleisempiäkin piirteitä ja ilmiöitä.

Lapsi on aina lapsi. Lapsella on oikeus kieleen ja kulttuuriin. Siksi toimintarajoitteisten lasten ja nuorten kokemuksia on kunnioitettava. Annettava niille tilaa ja arvoa, toimittava kielteisten kokemusten ja ilmiöiden poistamiseksi. Yhä enemmän yhteiskunnan on puolustettava lapsen monikielisyyttäkin – esimerkiksi viittomakieli ja sisäkorvaistute eivät saisi olla toisiaan pois sulkevia.

Yksi huomio vielä keskusteluista lasten ja nuorten kanssa. He tarvitsevat puolustajia, puolesta puhujia. Tämä vaatii herkkyyttä, sillä ylipuhujia he eivät tarvitse. Erityislasten sisarusten kuulemisessa viime vuonna nämä lapset kertoivat tilanteista, joissa vanhemmat puolustivat monissa tilanteissa vammaista sisarusta. Pyrkimys oli hyvä. Lapsista tilanne näytti kuitenkin siltä, että me vanhemmat saatoimme vain korostaa tiettyä erityisyyttä. Pidetään mielessä.

Lapsella on oikeus olla lapsi, ei tietyn erityisryhmän edustaja.

 

Lähde: Kanste, Outi; Sainio, Päivi; Halme, Nina; Nurmi-Koikkalainen, Päivi (2017): Toimintarajoitteisten nuorten hyvinvointi ja avun saaminen – Toteutuuko yhdenvertaisuus? Kouluterveyskyselyn tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2017.

 

Julkaistu kohteessa Ajankohtaista, Napin juttuja Merkitty: , , , , , , , , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

css.php
Valikko